Pahoittelen tekstin laatua, pikakertomus torstaista kirjoitettuna klo 23 ja vielä pitäisi pakata viikon mökkitavarat mulle ja koirille. Aamulla otetaan siis suunta kohti Savoa :)

Aamupäivällä 2on2offia kynnyksellä: ensin pari kädelläohjausta ja kun Raiku stoppaili niin nätisti niin otettiin myös peruuttamista takatassut kynnykselle. Pätevä lapsi! Sain mökkiaskarteluidean, mutta voi olla etteivät mun ajatukset+tarvikkeet+aika ihan kohtaa tällä kertaa.

Kolmen maissa lähdettiin seikkailemaan kohti Viikkiä, välipysäkki oli taas Pohjois-Haagan tienoilla. Odoteltiin hetki kakkosbussia ja Raiku tutkaili ympäristöä, nokka tuhisi maassa kun löytyi ihania stadilaishajuja ja pysäkiltä löytyi myös yksi pussailtava ihminen. Bussimatkat Raiku rentoutui joko mun sylissä tai omalla penkillä. Sen kanssa on niin ihana matkustaa!
   Viikissä miitattiin taas Rebecca ja Cecil-collie, pennut olisivat halunneet aloittaa painit jo kadulla mutta joutuivat odottamaan kunnes päästiin pelloille. Raikku oli taas kunnon sika hihnakäytöksensä kanssa, kyllä se siitä rauhoittui vähitellen. Pennut saivat rallata suunnilleen kaksi tuntia samalla kun käveltiin pitkin peltoja, metsiä ja kallioita. Pari kertaa leikit meinasivat mennä yli ja piti ottaa tytöt remmeihin rauhoittumaan, jotenkin kummasti kyllä ne erimielisyydet unohtuivat heti ja olisi pitänyt päästä taaas painimaan.

Lenkin jälkeen jatkettiin Rain kanssa matkaa rautatietorille. Alunperin oli tarkoitus jatkaa siitä suoraan bussilla kotiin, mutta tuli sitten soitettua Annalle ja sovittua kummilapsitapaaminen :) Raiku sai samalla kunnon annoksen Cityä (ratikoita, busseja, autoja, paljon ihmisiä, ääniä, hajuja, roskia...) kun käveltiin asemalta Paviljongille. Voin kehua näin julkisesti, että Raikukin oli erittäin tervetullut katokseen kun käytiin syömässä :) Pentu erikoistui kerjäämiseen (=tuijottamaan söpösti) kunnes nukahti mun tuolin alle ♥ Käveltiin takaisin asemalla manskun kautta eikä pentu välittänyt yhtään mistään. Kipitti niin reippaasti mun vieressä ja yritti pyydystää roskia, Raikku on ihan huippu ♥ Kotimatkan Raiku joutui taas viettämään mun sylissä koska bussi oli niin täynnä. Siinähän tuo nukkui samassa asennossa sen 45min, pari kertaa pää nousi kurkkaamaan missä ollaan mutta katosi aika nopeasti takaisin mun käsivarren alle. Perillä oltiin 21.40 :)

Kotona tuo heräsi jopa sen verran että metsästi lattialta loput iltaruoastaan. Sen jälkeen ei ole paljoa näkynyt liikettä.

Kuvat © Rebecca Saleh

Korvaeläin!

Keskiviikkona Raiku sai päiväruokansa taas pienen puuhailun kautta. Lyhyesti ja ytimekkäästi: sivulletuloja (nättejä), kontaktia (hyvä!), 2on2offia (käsiohjauksella mutta alkaa hakeutua pikkuhiljaa itsekin yhdestä suunnasta) ja istumista (olin ahne ja Raiku nousi pari kertaa hyppimään. Hidasta vauhtia!)

Nyt voin myös kehaista itseäni vähäsen, koska tein illalla Raikulle toisen jäljen (tähän sitten pohdintaa miksi vasta toisen kun pikkukoira on jo sen 13 viikkoa...).

Alustana kuivahko ja lyhyt nurtsi, askeleita 50 ja nami aina päkiän kohdalla, vanheni ehkä 10-15min eli sen aikaa kun hain pennun kotoa. Alku oli taas aika lennokas, mä olisin itse voinut ottaa Rain paremmin haltuun ja rauhoittaa sitä ennen aloitusta. Pientä kiertelyä ja kaartelua ekat askeleet, hirveästi se nokka tuhisi ihan kiinni maassa. Joko vauhtia oli liikaa tai mun askeleet liian tiiviitä (ihan peräkkäin) koska Raiku söi alussa suunnilleen joka toisen ja yritti sen jälkeen palata takaisin etsimään muita. Mä sitten nappasin pari unohtunutta pois häiritsemästä ennen kuin Rai ehti palata montaakaan askelta takaisin. Ehkä siinä 20 askeleen jälkeen meno rauhoittui ja Raiku eteni tosi kauniisti ja rauhallisesti suoraan jäljen päällä. Pari kertaa nosti päätä kun kauempaa kuului toisen koiran ääniä, mutta jatkoi itsenäisesti eteenpäin. Loppupalkka oli tällä kertaa filmipurkissa ja vähän nurtsin alla piilossa, ohjasin Rain maahan ja vapautin purkille. Reipas pieni!

Kauaa pentu ei saanut lepäillä kun jo lähdettiin hakemaan Tiraa ja treenireppua. Ei suunnattu lentiskenttää kauemmas, mutta jo se matka kummankin koiran kanssa sai mut kiskomaan hiuksia ja selän läpimäräksi (suosittelen pukemaan syksyisesti päälle jos aurinko paistaa ja mittari näyttää 17 astetta). Tavallaan kumpikin oli hienosti, mutta mä itse sähelsin remmien kanssa ja pysähdyin aina silloin tällöin irroittamaan Raikua Tiran remmistä. Loppumatkan Rai taisi kyllä taluttaa Tiraa... :D

Tira pääsi ensin paikallamakuuseen ja Rai puuhailemaan. Tira oli muuten kauniisti, mutta nousi kerran kun mä kehuin Raikua vähän liian iloisesti. Kävin palauttamassa maahan ja siinä se pysyi loppuajan (ja kuka unohti katsoa kelloa). Raiku sai tehdä muutaman sivulletulon, seuraamispaikan vahvistamista ja istumista. Mä myönnän tässä kohtaa että innostuin vähän liikaa, Raikulle olisi varmaan riittänyt yksikin teema. Mutta! pentu oli niiin hieno, napitti vaan sitä ihanaa kontaktiaan eikä se loppujen lopuksi näyttänyt liian väsyneeltä, jaksoi vielä loppuun leikkiä vähän aikaa vetolelullakin.
   Sivulletulot tehtiin samalla pienellä käsiavulla, joukkoon mahtui sekä superhienoja että ihan ok-suorituksia. Raiku tarjosi taas pari kertaa takaa kiertämistä, mä pysäytin sen heti alkuun ja ohjasin etukautta kiepsahduksella. Mistä se nyt on ton keksinyt? Samaten pari kertaa tarjosi kaunista pomppua mun treeniliivin taskua kohti, ne unohdettiin kokonaan ja otettiin uusiksi. Saatiin myös muutama onnistuminen ei-namikäsiohjauksella, mä jopa muistin ottaa niitä! :D
   Seuraamispaikkaa otettiin Jannen tekniikalla, Raiku oli taas varsin hieno otus. Pari kertaa jatkoin namien syöttämistä samalla kun käveltiin eteenpäin (imuttamista) ja kerran otettiin niin, että pysäytin Raikun samalla perusasentoon. Mä en ole ikinä ollut imuttamisseuraamisen fani, mutta kai sitä nyt pari askelta silloin tällöin kestää :) Se on kyllä totta ettei tuo käytä aivojaan samalla tavalla silloin kun seuraa namia.
   Istumisessa yritin itsekin rauhoittua, mielessä vielä ne päivän treenit. Pakitin ehkä kaksi askelta, odotin hetken ja palkkasin, hyvä Raii! Mulla tulee hirveän herkästi tarve lähteä pidentämään matkaa, pakko yrittää jarrutella kunnes kesto on sopivalla mallilla.

Raiku pääsi taas tolppaan Tiran treenien ajaksi. Ja koko naapurusto kyllä kuuli sen. Pahus, nyt lisää näitä vaikka mä haluaisinkin juosta sitä meteliä toiseen suuntaan ja teeskennellä ettei se ole mun rakkieläin. Ehkä myös kotona niin että Rai on portin takana ja näkee kun treenaan Tiran kanssa?
   Tiralle alkuun seuraamista, hieno kontakti ja tsemppaus päällä. Täyskäännöksessä (oikealle) jäi vähän jumittamaan -> mä hidastin. Eikä! Paikallaankäännökset + peruuttaminen Tiraksi tosi hienoja!! Jotain meidän takapäätreenit on auttanut, koska ei se ennen ole noin hienosti korjannut paikkaansa peruuttamalla! Vauu :)
   Testiksi yksi liikkeestä maahanmeno, sinne putosi. Aina voisi olla nopeampi ja parempi, mutta kelpaa.
   Noudossa ei meinannut lähteä, kahden käskyn jälkeen pukkasin lavasta niin johan nousi ylös ja kipitti kapulalle. Ei voi olla noin vaikeaa? Sama juttu toisen kerran, lopetin sen siihen ettei mulla kiehahda yli. Painotus siis lähtöihin, palautukset oli ihan ok vauhdilla ja suoraan sivulle.
   Loppuun yksi luoksetulo eli veitsen vääntämistä haavassa. Pysähtyi kauniisti metrin päähän musta, sellaiset seitsemän metriä liian myöhään. En alkanut vääntämään erikseen, otetaan käsimerkki käyttöön taas normaaleissa arkijutuissa niin eiköhän se muistu sieltä.

Kotimatka meni hyvin, Rai oli pirteä ja Tira haki kontaktia. Sisälle päästyä kumpikin kaatui nukkumaan ja mä halusin kovasti ryömiä niiden viereen. Murut!

Villasukat on parasta!

Tiistaina päivällä saatiin vieraita kun Laura ja Hoppu tulivat käymään. Sisarukset saivat painia päälle puoli tuntia keskenään kun Tira mökötti mun jaloissa arestissa. Päästiin myös vierailemaan Nessa-äipän yksityisissä aksatreeneissä Espoossa, Raikulle siis uusi hallikokemus! Siinähän tuo nökötti mun jaloissa, kovasti olisi ollut intoa säntäillä Nessan perään aina ohi juostessaan, mutta namitin aika runsaalla kädellä kontaktista muhun niin se rataa suorittava äippäkin unohtui vähitellen. Saa nähdä millainen aksakiljuja tuosta vielä kasvaa...

Raikku sai sen nelisen tuntia laatuaikaa sukulaisten kanssa kunnes pääsi kotiin torkuille. Ja nimenomaan torkuille, viiden aikaan mä rupesin keräämään tokokamoja kasaan eikä kukaan pysty lepäämään siinä Tira-metelissä. Suunnattiin kuuden jälkeen tokotreeneihin Puolarmaariin, kummatkin tytöt tietysti mukana. Tira pääsi ensin natsilenkille, muistuteltiin niitä käytöstapoja ja reilua käytöstä. Oli se paremmin kuulolla mitä odotin, ei tarvinnut kierrellä kauaa :D Hyppyeste oli jo valmiiksi kasattuna ja vapaana niin aloitettiin kevyesti siitä. Palkkasin pari kertaa pelkästä hypystä ja pari kertaa käskystä istumisesta. Ilman mitään odotuksia otin myös hypyn takaisin perusasentoon ja eihän se lähtenyt ensimmäisellä käskyllä, pienellä käsiavulla onnistui kyllä. Positiivisesti hypyt poispäin olivat aika reippaita, kieltämättä mä odotin jo irtoamisvaikeuksia.
   Tiran pää rupesi kääntyilemään muita kohti siihen malliin, että siirryttiin kentän sivuun ottamaan kontaktia + pieniä seuraamispätkiä. Kun annoin tarpeeksi aikaa ja kehaisin tarpeeksi niin kontakti oli ihan entisensä. Ihana Tira! Myös pienet askelsiirtymät ja seuraamispätkät olivat hyviä. Vähän tuo tuppaa taas poikittamaan, mun vasen polvi osui koiraan turhan monta kertaa. Tira korjaa kyllä itse kunhan mä annan tarpeeksi voimakkaan vartaloavun, pitäisi palkata kunnolla sivuun (oon jopa muistanut palkata vasemmasta kädestä eli siitä ei ole kyse). Pitkän tauon jälkeen tämä riitti, mulle jäi hyvä mieli ja Tira näytti tyytyväiseltä.

Raiku-riiviö pääsi vielä ihmettelemään tokotunnelmia. Samalla kun Nemo otti kokeenomaista treeniä nurtsilla niin me oltiin sivummlla ja tehtiin pieniä juttuja (sivulletuloja, istumista, myöhemmin kakeja). Sivulletulot olivat aika näppäriä ja kontakti tosi hyvää vaikka lähistöllä olikin muita ihmisiä ja koiria. Istumisessa otettiin vaan pieniä pätkiä ihan lähellä, pentu osasi hyvin.

Raiku pääsi vielä moikkaamaan Nemoa, Nanua ja Donnaa sekä painimaan Ciaran kanssa. Vähän rupesi jo väsymys painamaan ja leikit jäivät aika suppeiksi, kyllä tuo 8kg sintti silti piti hyvin pintansa ;)

Alla Rain 13vk kuvat, seisomiskuva tavallista rumempi koska piti turvautua itselaukaisijaan.

Raikku tajusi (melkein) kosketusalustan idean! Suuri saavutus vaikkei mennytkään ihan oikeiden oppien mukaan :D Nyt päästiin jo siihen vaiheeseen, että Rai hakeutuu itse alustan luo ja satunnaisesti läimäisee tassulla. Mä onnistuin melkein opettamaan sen käymään makaamaan alustan päälle, mutta ihan niin pitkälle ei onneksi jouduttu. Mun ihanne on siis kaksi etutassua alustan päällä ja nätti suora asento, Tira ei ikinä tajunnut tätä (musta tuli laiska) vaan koskee yhdellä tassulla.

Sivulletuloissa vähensin apuja aika reilusti, hienosti Rai osasi hakea paikkaa seinän vierestä kiepsahduksen jälkeen. Pari kertaa keksi oikoa mun selän takaa (!) mitä en tasan ole opettanut, plussaa se että löysi perusasentopaikkaan mutta miinusta siitä etten mä halua sen kiertävän takaa. Stoppasin sen reilusti pari kertaa ja ohjasin etukautta, kyllähän se namikättä!! seurasi.

Parin edellisen aamun/illan treenit: sivulletuloja, eteentuloja, kosketusalustaa ja 2on2offia.

Sivulletuloissa yritin ottaa opikseni ja vaikeutin harjoituksia. Ollaan tehty nyt vaihdellen joko seinän vieressä tai ilman mitään tukea. Rai on kyllä tosi näppärä kääntymään, mä meinaan unohtaa ettei se tarvitse samanlaisia apuja mitä Tira. Kontakti alkaa pysyä muuten aika hyvin myös perusasennossa... :)

Eteentuloissa tehtiin yksi päivä niin, että ohjasin tyhjällä kädellä ja heitin palkaksi pallon. Ja vähän oli hieno pentu! Ollaan tehty myös namipalkkauksilla ja mä olen jopa satunnaisesti muistanut ohjata sillä tyhjällä kädellä. Myös eteentulomatkaa lisäsin vähän, en kuitenkaan jättänyt Raikua "käskyn" alle odottamaan vaan oli ihan vapaana.

Kosketusalustassa otettiin käyttöön vähän radikaalimpi keino. Otin molemmat koirat lähelle ja rupesin naksauttelemaan Tiralle alustasta. Rai häsläsi siinä mukana ja palkkailin aina kun se osoitti jotain mielenkiintoa alustaa kohtaan. Tähän mennessä Raikun kahdenkeskeiset treenihetket ovat siis menneet siihen kun se istuu mun edessä, pitää kontaktia, menee maahan, pitää kontaktia, vilkaisee vähän sivuille, ottaa kontaktin. Alustan vilkuilusta palkkailu ei ole tuottanut tulosta ja mä olen törkeän kärsimätön :D Nyt Tiran avulla näytti kuitenkin toimivan, Rai hakeutui pari kertaa itsenäisesti alustaa kohti. Pitää katsoa miten tehdään jatkossa, voisi skipata sen naksun kokonaan ja antaa vaan palkan suoraan.
   Tira ei muuten välittänyt yhtään, vaikka Raiku sähelsi siinä vieressä. Tira ♥

2on2offia ollaan otettu vielä samalla kylppärin kynnyksellä, jos muistaisin niin voitaisiin ottaa myös pihalla kiveyksellä. Raiku seuraa hyvin namikäden ohjausta ja pysähtyy nätisti siksi aikaa kun palkkaan, nyt mä olen jopa muistanut vapauttaa sen suoraan. Ja odottaa sitä vapautusta niin, että hakee ensin kontaktin :)

Muutenkin koirien kanssa on mennyt hienosti. Tira ei komenna vieläkään Raikua kunnolla vaan mä saan olla menossa väliin kun Rai hyppii ihan häpeilemättä Tiran kuonoa päin. Mutta silloin kun Tira murahtaa niin Rai uskoo kyllä kerrasta ;) Tytöt ovat olleet nyt parina päivänä sen kahdeksan tuntia kahdestaan kotona kun mä olen ollut töissä ja isä työmatkalla. Tira on pärjännyt päällisin puolin hyvin, mutta Raiku on erikoistunut sisustamiseen. Se on jo aikaisemmin osoittanut suurta mielenkiintoa mun sänkyä kohtaan (hyppää muuten tosi ketterästi sinne) ja nyt parina iltana pieni 8kg pentu on raahannut sängyn melkein pari metriä ovea kohti. Tästä löytyy muuten kuvakin ;) Samaten sängyn kulmat ovat kärsineet pennun hampaissa, mutta mä en jaksa murehtia sitä. Vanha sänky on muutenkin (mun mielestä) roskiskamaa ja kun ei edes nukuta siinä vaan mun siskon vanhassa huoneessa niin väliäkö tuolla nyt niin.. ;) Niin kauan kun Rai pitää hampaansa erossa mun tietokoneesta niin olen melkein-iloinen.

Raikusta on kasvanut varsin kaunis pieni sporttipentu, mä jaksan ihastella/kauhistella sen koipia ja vauhtia. Ahneus ei ole vähentynyt yhtään vaan ruokakuppi tyhjenee sekunneissa ja sen jälkeen yritetään Tiran kupille (Tira ei muuten vieläkään puolusta ruokaansa tai luitaan, väistää vaan kun kiitosalama tulee paikalle). Samaten meidän vadelmat katosivat alaoksilta kun Raiku tuli, pentu oli niin söötti kun söi suoraan pensaista! Myös kirsikoita yritti kovasti varastaa, mutta mä en arvostanut sitä ihan niin paljoa niiden kivien takia. Katsotaan miten suhtaudutaan luumuihin kun ne kypsyvät!

Ps. Lisäsin tekstejä ja kuvia parilta edelliseltä viikolta. Löytyvät aina kyseisellä päivämäärällä :)

Lauantaina illalla koirat ja isä tulivat hakemaan mua töistä. Tein Raikun kanssa kahdestaan pienen kierroksen alueella, oli vaan harmillisen hiljaista. Nähtiin muutama ihminen ja autoja ja kuunneltiin vähän aikaa rakennusten takaa kuuluvia lentokoneiden ääniä. Raiku oli oma iloinen itsensä, ei välittänyt mistään :) Pitäisi tehdä ehkä kunnon kierros sitten kun työjakso loppuu, kierrellä vähän terminaaleilla ja samalla isompaa keikkaa tekniikan puolella?

Sunnuntaina oli sitten sveitsinpaimenkoirien tokopäivä, ainoa vaan että mun sveitsiläinen jäi kotiin (en ilmoittanut juoksujen takia) ja aussielapsi pääsi mukaan. Menihän tuo melkein sennenkoirasta ;) Päivä starttasi 9.30 ja kotona oltiin neljän jälkeen. Meidät laitettiin vauvaryhmään kahden 6kk vanhan apen kanssa, Raikku oli siis selvästi treenien kuopus. Päivän aikana käytiin kolmella rastilla kolmen eri kouluttajan opissa ja paljon tuli taas asiaa. Suurin osa oli jo tuttua, mutta sain mä sieltä muutaman uuden idean.

Aloitettiin Jannen rastilta, jossa aiheena oli kontakti, perusasento, seuraaminen, paikallamakuu ja hyppy. Näytettiin Rain kanssa miten ollaan treenattu kontaktia tähän mennessä eikä ollut mitään huomautettavaa. Kun Rai tajusi taas mistä saa nameja niin sehän haki tosi nätisti kontaktia. Jatketaan siis samaan malliin, erilaisia häiriötä voisi lisäillä. Sivulletulossa ja eteentulossa mä voisin kuulemma vaikeuttaa, autan pentua vielä aika paljon ja ilmeisesti turhaan. Sen kun muistaisi! Samaten mä kuulemma palkkaan sivulletulossa vähän oudosti niin, että Raiku vetää ihan takakenoon -> istuu löysästi lonkalle. Raiku keskittyisi myös paremmin, jos mä muistaisin ohjata tyhjällä kädellä ja pitää palkkaa toisessa kädessä. Mä niin arvasin että musta löytyy taas se vika, nämä pääsivät nyt erityistarkkailun alle. Seuraamisessa tehtiin vaan palkkailua oikeaan paikkaan tulemisesta. Kokeiltiin Jannen tekniikkaa eli mä peruutin, Raiku seurasi mua siinä edessä jonka jälkeen käännyin itse kävelemään oikein päin ja samalla ohjasin Rain mun vasemmalle puolelle. Näytti paljon järkevämmältä livenä kuin miltä mun selitys kuulostaa ;)

Paikallamakuuta ei olla harjoiteltu yhtään, eihän tuo osaa mennä edes suullisesta käskystä maahan. Tehtiin kuitenkin rivissä niin, että mä olin kyykyssä Raikun edessä, ohjasin sen siitä maahan ja palkkailin kun se pysyi. En tiedä oliko se väsymystä vai onko toi pentu niin fiksu, mutta siellähän se pysyi vaikka palkkauksella oli jo muutama sekunti väliä (3-5s). Samalla idealla jatketaan.

Hyppyä otettiin kaksi kertaa pari cm korkealla laudalla. Raiku käveli nätisti mun perässä esteen yli, ei mitään kummempaa.

Toisella rastilla meitä koulutti Benita ja aiheena oli kaket, luoksetulo, tunnari ja nouto. Ehdittiin ottaa kakeja ennen lounasta ja Raiku pääsi ensimmäisenä näyttämään. Otin ensin i-m vaihtoja (ihan loistavia, saatiin kehuja), jonka jälkeen kokeiltiin muutamaa seisomista. Ensin Rai hiippaili namikäden perään, mutta sen jälkeen saatiin pari tosi nättiä onnistumista. Hiotaan siis jatkossa samalla tyylillä liikeratoja.

Lounaan jälkeen (40min, Raiku nukkui nätisti ulkona häkissä) jatkettiin luoksetulolla. Alkuun otettiin muutamia eteentuloja ja näytettiin miten homma toimii, mä sain jo päivän toisen vinkin olla ohjaamatta sillä namikädellä. Ehkä pitäisi uskoa? Benita piti Raikun remmistä kiinni ja mä menin ehkä vähän liian kauas kutsumaan pentua. Raiku katseli ensin ihan muualle, mutta sinkosi kyllä oikeaan suuntaan. Tehtiin vielä kaksi eteentuloa muutaman metrin matkalta myös niin, että Benita piti remmistä kiinni kun mä kutsuin. Rai oli ihan pro!

Mulle päivän mielenkiintoisin aihe oli tunnari, Raikun kanssa en nimittäin haluaisi mokata sitä ;) Kokeiltiin niin, että Benita piti taas remmistä kiinni, mä näytin Raikulle tunnarikapulaa ja piilotin sen parin metrin päähän nurtsille. Raiku oli vähän liian kiinni mussa, loikki vaan iloisena ja otti hyvää kontaktia kun mä yritin saada sen katsomaan eteenpäin nurtsille. Pienen häsläyshetken jälkeen huomaisi kuitenkin kun pentu avasi nenänsä ja rupesi haistelemaan. Hienosti löysi kapulan pari kertaa, ongelmaksi muodostui lähinnä se luovutus :D Ei meinannut vaihtaa edes nameihin vaan tarrasi entistä lujempaa kiinni, kyllä ne sitten lopulta kelpasivat. Olisinko kehunut liikaa pennun uudesta aarteesta? :D Kuitenkin, luovutus pääsee myös spesiaalilistalle.

Kahvitauolla annoin Raikun pyöriä mukana. Ihmeteltiin vähän sitä energiapiikkiä kun päivää oli takana 4,5 tuntia ja pentu jaksoi vielä juosta remmissä, kiusata Elvis-berniä ja painia appepennun kanssa. Yritti tuo leikkiä myös Tiran Rocky-serkun kanssa, joka ei ole mikään maailman pienin uros... Raikku loikki hienoja aussiepomppuja suoraan Rockyä päin ja yritti kovasti tarrata korvista/kaulavilloista kiinni :D Mä en kohta enää tiedä onko se hyvä juttu ettei Raiku osaa väistää isoja, mustia koiria... Menee yhtä iloisesti moikkaamaan kaikkia eikä varmaan edes tajua tuota kokoeroa :D

Tauon jälkeen jatkettiin Maaritin rastilla. Viimeiset liikkeet olivat irtoavia eli ruutu, ohjattu ja kiertäminen (merkki). Ruudussa kokeiltiin namialustaa, mutta ainakaan tässä vaiheessa mä en usko että päädyn lopulta siihen tapaan. Kokeiltiin kuitenkin miten se toimii Raikulla. Maarit tiputti muutaman namin Raikun nähden ruudussa sijaitsevalle targetille ja mä päästin Rain syömään. Kun imuri oli valmis niin kutsuin Raikun pois ruudusta ja palkkasin uudestaan -> Maarit pudotti lisää nameja ja otettiin sama uudestaan. Raikulla meni ihan hyvin, se ei ihan tajunnut katsoa sinne namialustalle ja ei tiennyt milloin saa juosta hakemaan ne. Irtoaminen onnistui muuten hyvin ;) Mua hämäsi myös aika paljon toi ruudusta pois kutsuminen, oon itse palkannut aina vaan ruudun sisällä, mutta kai siinä oli ihan jotain ideaa takana (ainakin se ettei koira jää haistelemaan ruudun sisäpuolelle). Musta tuntuu kyllä että jatkan omalla suunnitelmallani ja etenen samalla tavalla miten Tiran kanssa eli kosketusalustalla. Matka ruudun harjoittelemiseen on kuitenkin vielä pitkä, koska se kosketusalustankaan idea ei ole vielä selvinnyt Raikulle... :)

Kiertämistä harjoiteltiin ihan vain ohjaamalla koira merkin ympäri ja palkkaamalla kierroksen jälkeen. Raiku tykitti tosi hienosti, vaikka väsytti jo aika paljon. Sain jo vähän välimatkaa ettei Rai seurannut ihan kiinni mun kädessä, näitä jatketaan kotona kun ehditään :)

Lopussa lähinnä juteltiin ja Maarit neuvoi kätevän tavan luoksepäästävyyden harjoitteluun/aroille koirille. Periaatteessa päinvastoin miten yleensä tehdään eli tässä koira liikkui vierasta ihmistä kohti ja palkkailtiin aina kun kierrokset eivät nousseet jne. Näytti toimivan kun väsyneet apet kokeilivat tätä, Raiku oli jo ihan unessa mun jalkojen päällä.

Ei voi kyllä olla muuta kuin ylpeä tuosta pennusta. Päivä oli pitkä ja raskas, mutta Rai jaksoi tsempata tosi hyvin. Harjoiteltiin pääasiassa yksitellen eli sen ajan kun muut treenasivat niin Rai puuhaili mun lähellä jotain tai kävi lepäämään. Löytyy siitäkin joskus sitä offia! :D Raiku sai myös paljon kehuja avoimuudestaan, rohkeudestaan, keskittymiskyvystään sekä juuri tuosta offista. Mun pieni aarre!

Kotona Rai malttoi nukkua suurimman osan illasta. Mä käväisin illalla vielä n. kolmen tunnin ajan palaverissa ja kotona vastassa oli kaksi unista "vahti"koiraa. Seuraavana aamuna sitä virtaa riittikin sitten ihan tarpeeksi...

Alla Raikun 12vk kuvat.

Raikku ja sisarukset tänään 12 viikkoa, huimaa! :)

Tänään jaksettiin taas touhuta ennen töihin lähtöä. Mentiin kymmenen maissa Petikkoon lenkille Linnean ja 8kk vanhan bc-poitsu Osmon kanssa. Osmo ja Raikku leikkivät alkuun vähän ja loppuajan Raikku säntäili uuden idolinsa perässä. Hyvin pentu jaksoi riekkua pitkin teitä ja metsiä päälle 40min, vaikka ilma oli jo tosi lämmin. Lenkin jälkeen tehtiin vielä pikakäännös kotona, napattiin Tira mukaan ja suunnattiin Espoon puolelle uimaan. Tai no kahlaamaan, edes Tira ei mennyt kokonaan uimaan koska olisi pitänyt kahlata niin pitkälle. Surullisesti tämä oli mulle eka kerta koko kesänä kun sain upotettua jalat veteen, eipä vepetreeneissäkään tullut silloin kastuttua...

Raiku oli varsin rohkea ja loikki Tiran ja mun perässä veteen niin että vatsakarvat kastuivat, mutta sen pidemmälle ei tullut. Ehkä seuraavan kerran? ;) Kovasti vesi kyllä kiinnosti.

Pari minuuttia ennen mun lähtöä otettiin muutama sivulletulo seinän vieressä. Ketterästi tuo pujahtaa, mutta tarvitsee vielä aika paljon apuja. Auttaisko se jos oikeasti harjoiteltaisiin useammin?!